2. Tonight, we are young

tämä osa onkin lyhykäinen, ja loppu meni vähän plörinäksi koska pari juttua :D mutta, viihtykäätten!

___________________________________________________

Makoilin sängylläni mietiskellen.Olin alkanut tapailemaan Mattia, ihan noin vain. Olimme käyneet ulkona pari kertaa viikolla ja meillä oli yllättävän mukavaa. Hän on hauska ja vahva. Komeakin. Voisi sanoa että täydellinen mies, mutta hänessäkin oli jotakin salaista... Lisäksi hän oli äkkipikainen.

Ovi kävi ja Matt tuli. "Hei, vieläkö sä mietit täällä jotakin?" hän kysyi. Nyökkäsin hymyillen vaisusti. "Emelyä" Matt totesi ja käveli hiljaa luokseni sängylle. Kiskaisin hänet lähelleni ja kuiskasin: "Niin."

*

Ei mennyt aikaakaan, kun Mattin puhelin alkoi soimaan kimeää piipitystään. "Sori mun pitää vastata, työpuhelu" hän sanoi ja meni vessaan puhumaan.

Hiippailin oven taakse, silkkaa uteliaisuuttani vähän salakuuntelemaan. Se oli kyllä väärin, mutta uteliaisuus voitti omantunnon.

"Mitä? Meinasko se karata? Ei jestas, se on kyl sitkee. Kai hoidit nyt sen niin ettei se enää karkaa?" "----" "Okei mä tuun vahtiin, tuun suoraan sen kaverin työtä, tiedätkös heheh"

Pinkaisin oven luota mahdollisimman kauas, ettei Matt tajuaisi minun salakuunnelleen. Ja miksi hän puhui minusta sen kaverina...? Kuka se oli ja mitä ihmettä oikein on tapahtumassa.
Matt tuli vessasta ja suikkasi poskeeni suukon kertoen lähtevänsä töihin, häntä kuulemma tarvittiin kipeästi.
Asia jäi kaihertamaan minua kovasti. Oli pakko odottaa iltaa

*

Menimme illastamaan kaupunkimme hienoimpaan ravintolaan. Vielä sen jälkeen kun olimme syöneet, istuimme ulkona kynttilänvalossa. "Saitko työt tehtyä?" kysyin hymyillen tekopirteästi. Enemmän minua kiinnosti se mihin hän oli oikeasti mennyt vahtimaan ja ketä. "Joo, se olikin aika rankkaa" Matt naurahti.

*

Kävelimme illan päätteeksi puistoon. "Kiitos kivasta illasta" sanoin kainosti suukottaen Mattia. Mies vain hymyili ja johdatti minut nurmikolle istumaan.

Katselimme tähtiä kuun kajossa. Se oli todella romanttista, pidin tälläisestä. Se sai minut unohtamaan kaiken huonon ja huolestuttavan. Olin ollut yksi murheenkryyni viimeiset pari viikkoa.

Lopulta taas, tapaaminen päättyi tuttuun tapaan aamun kajastaessa. Mattin puhelin soi, hän vastaa. Puhuu jonkun aikaa. Ja joutuu lähtemään. Huoh. "Anteeks taas kauheesti, mut tää on oikee hätätilanne!" Matt sanoo ja juoksee kohti autoaan. Just joo.

Kaikki tämä vaan otti hermoilleni kovasti. Olin ehkä vain kovin väsynyt, mutta silti kyyneleet kirposivat silmiini.