2: Dark side

täällä taas osan kaksi kanssa!
___________________________________________

Ulkona oli pimeää. Olimme menneet ulos takaovesta salamyhkäisesti. Annabel oli hyssytellyt ja käskenyt pysymään perässään. Helppo homma, en halunnutkaan ajatella eksymistä.
Seurasin Oriolea ja Annabelia jonkun tovin ja ihmettelin kuinka kauas menimme.. Metsässä tai sen reunalla olimme, puita ja pensaita alkoi rönsyillä joka suunnasta.

Pian saavuimme suht vanhan ja ränsistyneen rakennuksen luokse. Jäin ihmettelemään paikkaa muiden mennessä sisään. Tuuli suhisi puskissa ja minulla oli sellaienen olo, että jokin katselisi. Käännyin jo valmiina lähtemään pois, mutta ovi aukesi.

Sieltä astui ulos tumma mies aurinkolaseissa, mylhään illalla.. "Menepäs sisään siitä, pomo ei tykkää odotella mattimyöhäisiä" mies sanoi vakavasti. Vilunväristyksien saattelemana hiivin sisään hämyiseen huoneeseen joka oli paneloitu kirsikan värisellä puulla. Seinillä roikkui tauluja, hyvää taidetta kenties.

"Kestipä sulla. Eksyitkö sä johonkin vai mitä?" Annabel lausahti kärkkäästi sohvalta. Kommentin olisi pitänyt hermostuttaa tai suututtaa minut mutta en aikonut hermoilla enempää. "Joo eksyin vähän, mutta löysin perille"

"SISÄÄN" kuului Oriolen huudahdus oven takaa. Annabel nousi ja meni edeltä huoneeseen.

"Äsh miksi tämä nyt näin.. Hmh pitää tehdä paremmin...." Oriole mutisi tietokoneensa ääressä. Hän huomasi meidät ja nosti päätään. "Joo, kuten saatatte huomata, ei ole paras kausi meillä. Tarvitaan lisää varustusta ja joukkoja" En yhtään tiennyt mistä Oriole puhui, mutta kuuntelin tarkkaavaisesti, sillä tämä vaikutti koskevan minuakin.

"No mitä meidän pitää sitten tehdä?" Annabel tuhahti. "Pitäiskö järkätä Zaralle sit koulutusta, vai?" Oriole nyökkäsi. "Juuri niin. Jos aliotettaisiin sitten esittelykierroksesta ja perehdytys ensi viikolla" Olin aivan ulalla. Avasin suuni kysyäkseni mistä oli kyse, mutta Annabel tyrkkäsi sormensa lähelle naamaani merkiksi siitä, että täytyisi pysyä hiljaa vielä hetken. "Nyt ei mene hyvin..." 

Annabel vihdoin kääntyi puoleeni ja alkoi selittää. "Kuulepas, tää ei oo mikään perus kukkakauppayritys. Meillä on tälläinen järjestö ja tuo putiikki on vain peitettä. Me hoidellaan ihmisiä pois päiviltä koska... Niin. Tyyliin palkkamurhaajalaitos tai joku semmonen. En mä osaa selittää paremmin, ei mua ole perehdytetty paremmin tähän juttuun, pelkästään työhön!" Annabel lopulta tuhahti ja mulkaisi Oriolea.

"No... En minä voi selittää paremmin. Se on tärkeä liikesalaisuus, mikä kulkee vain johtajien tiedossa" Oriole sanoi pöyristyneenä. Me surkeat alaiset kyselimme liikaa. Annabel tuhahti. Näillä kahdella taisi olla jotakin erimielisyyksiä.

Tuohduin vähän itsekin. "Siis... Kun vastaanotin harmittoman työn kukkakauppiaana, minusta tuli myös joku ihmeen salainen agentti?" Oriole nyökkäsi. Ikävä tosiasia. "Jos ensin tietäisin mitä täytyy tehdä.."

"Hyvä on, lähdetään kierrokselle"

__________________________

Kierroksen loputtua laboratorioon, olin hieman kauhistunut. Oriole selitti kaiken mitä missäkin paikassa tehtiin ja miksi. "Perhedytys osa 1 on asioiden selväksi tekeminen" hän sanoi.

"Lakkaa jaarittelemasta! Jos päästäisiin kotiinkin joskus tänään vielä, ja kello on rutkasti yli puolenyön " Oriole tuhahti ja nyökkäsi "Okei, saatte lähteä" Ja silloin minä singahdin hänen edestään kohti ovea, pois. 

Olin suoraan sanottuna järkyttynyt. Ulko-ovesta syöksyessäni kuulin Annabelin äänen mutten erottanut mitä hän huusi. En voinut lopettaa juoksemista, vaikka kylkeeni pistikin. Juoksin koko matkan kotiin asti. Olin tuntevinani jonkun katsovan yhä menoani, ja kiristin tahtiani.

Kotiin päästyäni lysähdin istumaan sohvannurkkaan. Mietin siinä asioita jonkun tovin. Mikä tämä järjestö oli ja miksi minut oli sotkettu mukaan?  Jossain vaiheessa alkoi väsyttää todella paljon, ja päätin siirtyä sänkyyni nukkumaan. Puhalsin kynttilät ja hiiivn pälyillen ympärilleni. Hitsit, unohdin ostaa verhot..

Nukahdin nopeasti, mutta näin aivan ihmeellisiä unia. Unessa olin palkkamurhaaja, ja jouduin tappamaan viattomia lapsia ja vanhuksia Oriolen ja Annabelin nauraessa ilkeästi vieressä. Lopulta he osoittivat otsaani aseella. 

Hätkähdin hereille, kun liipaisinta oli painettu. Se oli onneksi unta, mutten voinut olla varma, että oliko se jokin enneuni vai mikä. Selvä painajainen ainakin.

Lähdin normaalisti töihin, mutta huomasin kulkevanikin hämärästi muistamaani tietä kohti... toimistoa.

Menin sisään ja suoraan Oriolen toimistoon. "Mitä sinä täällä teet, eikö sinun täytyisi olla kaupan puolella?" hän sanoi nostamatta katsettaan tietokoneesta. Mutisin jotakin joon tapaista ja suljin oven. Tunsin itseni tyhmäksi. 

Päiväni kului katsellen ihmisiä kasvien kimpussa. "Ruukkukasvit keskellä ja takaoikealla" sanoin miehelle joka tutkiskeli salamyhkäisesti huonekasveja. "Ööö, ah kiitos" mies sanoi hämmentyneenä mutta virnistäen lopuksi. Hölmöjä asiakkaita vaan piisasi.

Pian puhelimeni soi. Se oli tuntematon numero, mutta vastasin silti, sillä viimeinenkin asiakas oli lähtenyt.

"Haloo..?" vastasin. Toisesta päästä ei kuulunut mitään muuta kuin jonkinlaista rapinaa ja hengitystä. "Pilapuheluja...." tuhahdin

"Kuuleppas nyt, minulla ei ole aikaa tälläisiin pilapuheluihin joten turha soitella ilman oikeata asiaa! Hyvästi" karjahdin ja suljin puhelimeni. Hermot olivat olleet tiukalla viime aikoina, joten tuokaan ei ollut varsinainen ihme.

"Mitä sä täällä raivoot, sen kuulee ihan taukohuoneeseen asti" Annabel sanoi ivallisena. "Joku nulikka soitti taas sellaisen tyhmän pilapuhelun josta ei kuulunut kuin hengitys ja rapina"
****
Mutta Zara ei tiennytkään kuka oikeasti soitti. Zaran hermostuminen saattoi pelastaa heidän nahkansa, taas hetkeksi aikaa.

___________________________________________
Taas vähän löysä osa, mutta kun ei vain ole päässyt pelaamaan tuolla tallennuksella viittä minuuttia kauempaa. Sori, takkuaa taas inspis ja pelikin. Myöhemmin aion saada laadukkaampaa materiaalia kirjoituksineen seuraavaan osaan.

1: Welcome to the Circus

Arvoisa lukijakunta, I give to you: Operation Underwood!
___________________________________________


"Ei ikinä tiedä mitä eteen tulee, sehän on itsestäänselvää. Kunhan pidetään maltti ja ei seota" -Annabel

Katselin uutta asuntoani mietiskellen. Oliko tuo sohva nyt hyvä tuossa..? Pitäisikö matto suoristaa ja ei kai televisio nyt tippuisi seinältä? Olin aikaisemmin asunut Appaloosa Plainsissa, mutta pienenä. Muutimme perheeni kanssa viereiseen kaupunkiin vanhempien työn perässä. Halusin palata takaisin. Muistella tätä pientä maalaiskylää, jonka pelloilla ja nurmilla me pikkutyttöinä kirmailimme pikkusiskoni Alin kanssa.

Kävin työpaikkahaastattelussakin viikko sitten, eräässä kukkakaupassa nimeltä Underwood's Daisy. Olin tutustunut paikan omistajaan Orioleen jo nuorena, mutta emme olleet mitään parhaita ystäviä. Itseasiassa melkein vihamiehiä. Mutta olimme jo unohtaneet toisemme aikojen saatossa. 

Katsahdin kelloa. Se ei ollut vielä neljä, jolloin minun täytyisi mennä tutustumaan uuteen työpaikkaani, kukkakauppaanpa tietenkin.

 Päätin lähteä tutustumaan kaupunkiin uudelleen. Muistin harvakseltaan satunnaisia teitä keskustasta, sillä ne eivät olleet järin muuttuneet. Päätin suunnistaa kirjastoon, tarvitsin lisätietoa, ja halusin tavata uusia ihmisiä. 

Kirjasto ei ollut kovin erilainen, kalusteet oli vaihdettu ja pinnat uusittu. Mahtava rakennus se oli yhä.

 Istahdin tuolille katsomaan elämän menoa. Pari lasta vanhempineen kipitti kirjojen kanssa lainaustiskille ja siitä ulos. Hiljaista, kuten kirjastoissa yleensä. Huomasin vieressäni seisovan miehen, joka tuntui kiinnostavalta. Halusin mennä juttelemaan, mutten kehdannut. Kokosin rohkeuttani ja selailin kirjoja hyllyiltä. Pian mies tuli viereeni samalle hyllylle ja päätin ottaa härkää sarvista.

 "Öh tuota, hei. Olen Zara, muutin juuri takaisin tähän kylään ja olen jo unohtanut suurinpiirtein kaiken täältä.." lopetin hiljaa ja purin huultani. Idiootti, ei koko elämänkertaa tutustuessa kerrota! manasin päässäni. Mies vain virnisti minulle ja esitteli itsensä Zackiksi. Hän kertoi minulle vähän kaikesta mitä kylässä tapahtui, juhannusjuhlista ja muista tapahtumista. Lopulta hyvästelin Zackin ja annoin hänen mennä menojaan. Tiesin vähän kaikkea oleellista jo.

 Kello lähestyi neljää, joten hyppäsin taksiin kohti kukkakauppaa. Tapaaminen jännitti minua, sillä tämä oli ensimmäinen varsinainen työpaikka minulle. Olin tehnyt tähän mennessä vain kesätöitä entisen kaupunkini alaisuudessa.

 Puoti ei ollut järin kaukana keskustasta, muttei ihan sen sydämessäkään. Ovella oli kyltti joka kieli kaupan nimen ja tarjoukset, kahviakin sai kaupanpäällisiksi. 

 "Hei! Olen Oriole, kukas sinä olet?" kuului yhtäkkinen iloinen huudahdus takaani. Käännyin ympäri ja tartuin Oriolen käteen. "Olen Zara, kävin täällä työpaikkahaastattelussa viikko sitten" sanoin ja hymyilin pontevasti. Hyvä ensivaikutelma täytyy olla. "No sepäs sattui, Annabel ei ole vielä palannut tauoltaan ja hoidan koko putiikkia yksinäni täällä.." Oriole jupisi ja naurahti lopuksi : "No, mennäänpäs sisälle niin pääset hommiin!"

 Kauppa oli hyvin sievä ja järjestelmällinen, tai no miten sen nyt ottaa. Kukkakaupan tunnelmaa ei puuttunut, kasvit ja kukat tursuilivat joka nurkasta odottaen ostajaansa. Oriole näytti miten kassakonetta käytetään ja mitä täytyy tehdä milloinkin. Opin perusteet nopeasti. Tapasin Annabelinkin joka osoittautui kapinalliseksi luonteeksi. Hyvää seuraa hän kuitenkin oli.

Puoli vuotta myöhemmin:

 Seisoin tiskillä hieman tylsistyneenä. Kauppa kävi, muttei niin tiuhaan että se pitäisi minua jatkuvasti työn touhussa. Asiakkaat jotka tutkivat kukkia ja muita puskia olivat ainoat mielenkiintoiset asiat täällä. Kukat oli kasteltu jo toistamiseen ja pensaat pöyhitty ja pöly pyyhitty tiskiltä. "Miksei täällä ole radiota?" ihmettelin ääneen. 

 "Vaihdetaan, saat mennä tauolle, mä meen tatteilemaan tiskille" Annabel sanoi ja huokasi. Tylsä päivä.

 "Ajattelin tänä iltana kyllä hemmotella itseäni oikein olan takaa! Joku saisi hieroa jalkojani, ne ovat niin kipeät" hihkaisin ja heiluttelin jalkaani. "Hyvä idea, mutta et varmaan ehdi. Meidän pitää mennä tapaamaan pomoa toimistolle" Annabel katkaisi suunnitteluni kuin palan narua. "Mitä? Äh, olisit aikaisemmin sanonut!" tuhahdin

 "No, ehkä sitten huomenna, mutta pistetään kauppa kiinni niin päästään kotiinkin joskus" sanoin ja menin laittamaan etuoven lukkoon. Taukohuoneen ovi kävi ja ajattelin Annabelin menneen kahvia keittämään. Mutta kun käännyin, huomasin sen olevan Oriole.

 "Noniin tytöt, seuratkaas minua. Meillä on tärkeää tekemistä. Ja Zara, tästä ei hiiskuta kenellekään" Oriole sanoi painottaen erityisesti viimeistä sanaa. Kylmät väreet kulkivat selkäni poikki kuin pelokkaat hiiret.

__________________________________________
Osa 1 on vihdoin valmis! Ajattelinkin et tämä ei tuu valmistumaan ennen kuin lähden Ranskaan, mutta se valmistuikin koska leikkasin puolet :D siirrän ne toiseen osaan... Meikäläisellä on simssin kanssa vähän ropleemaa, muistia ei ole tarpeeksi pelin pyörittämiseen.. Että kovin tuoretta kuvamateriaalia ei tule vielä hetkeen, ja ensi viikolla en siis ole kotona edes.
 Mielipidettä? Risua, ruusua ja koiranruokaa, mitävain vastaanotetaan! Kunhan siinä on järkeä.
Ja tuli lyhyt osa, tiedän. Siksikin koska tämä on tälläinen minitarina ;)

Aluksi näin

Olin nähnyt elämää jo paljon, vaikka nuori vielä olinkin. Ikinä en olisi aavistanut millaiseen soppaan minä tulisin joutumaan. Kaikenkukkuraksi siinä mukana olivat minulle tärkeimmät ihmiset, jotka olivat vaarassa.

Mistään en ollut kuullut, ennen kuin kerrottiin. Rauhallinen maalaiskylä osoittautuikin pimeän rikollisuuden mekaksi.

"Herätys Zara, mitä sinä taas unelmoit?" Hätkähdin sihahdukseen, joka kuului ystäväni suusta. "En mitään. Mietin vain, mutta tarkkana ollaan!" sanoin pirteästi yrittäen vakuuttaa hänet. Hermot todellakin joutuivat kireälle tässä tilanteessa. "Nyt pitää olla varovainen. Ei saa jäädä haahuilemaan, tosi on kyseessä!" Sanoi ystäväni ja vetäisi minut mukaansa juoksemaan. Oli kiire, ja henki kyseessä.

_______________________________________________________________

Tralala, pienenpieni aloituskertomus! Otin sen keskikohdalta tarinaa, jos sitä ihmettelette. Ja yksi kuva, päähenkilöstä. Pitää jännitystä yllä! ;) 

Risua, ruusua ja koiranmuonaa tänne vain!