Missing Piece - Prologi

moro vaan, palailen uuden tarinan kanssa! tämäkin on tälläinen aikalailla jännärimäinen, rakkaudella höystetty melkein kuin rikoshömppä. enempää en kertoile, kertokoon prologi itse itsestään...

tässä on nyt jokunen 20 kuvaa, pitempi aloitus kuin yleensä, eh?
kertojana toimii Chantelle.

_______________________________________________________________

Emely oli aina meistä se parempi. Se joka sai aikuisilta anteeksi viattomalla olemuksellaan, ja se joka sai pojat katsomaan meihin. Olimme erottamattomat ja yhdessä täydelliset. 
Kunnes nyt.


Olimme juhlimassa perjantai-iltana kantabaarissamme. Näimme samat tutu naamat. Muistan vain sen, että kaksi meille tuntematonta komeaa miestä tulivat tarjoamaan drinkit.
Sen drinkin juotuani, en muista mitään.

 Oli kaunis iltapäivä. Emely oli aikaisemmin nupissut ettei ollut päässyt tuulettumaan pitkään aikaan. Hän etsi netistä menopaikkoja. "Hei, tuonne meiän mestaan on menossa porukkaa tänä iltana!" hän hihkaisi yhtäkkiä.

"Okei" sanoin lyhyesti ja siivosin lehtiä lattialta. "Mennään mekin, et säkään ole päässyt tuulettumaan aikoihin ja siivoilu on ollut ainoaa hupia, jos se hauskaa sattui olemaan" Emely naurahti. Hörähdin. Emely oli aina sellainen leikinlaskija joka sai muut hyvälle tuulelle. "Okei mennään sitten, kunhan et vaan hanki kaikkia naapuruston miehiä tänne illan jatkoksi" moitin tuota ainaista miesten päiväunta. Emely vain virnisti.
__________________________________________________________________

 Ilta oli jo laskeutumassa. Olin valmis aikaisin ja odottelin Emelyä ja muun porukan saapumista. Ovisummeri soi. "Päästä sisään, Jhonny ja Daisy tulee!" Emely huikkasi vessasta. Löntystelin ovelle ja painoin ovinappulaa.  Ei aikaakaan kun Jhonny ja Daisy olivatkin ylhäällä.

Emely syöksyi vessasta salaman lailla huoneeseen ja Jhonnyn otteeseen. "Moikka, kiva kun tulit näin aikaisin" hän kujersi miehelle. Jhonny oli oikeastaan jo ukkomies ja Emely tälläinen salarakas. En ollut ikinä tykännyt tästä kuviosta, Jhonnyn vaimo oli töissä poliisilla ja saattaisi käyttää erikoisia toimenpiteitä jos he paljastuisivat.

 Pian me jo lähdimmekin kohti baaria. Menimme Jhonnyn autolla, jossa oli tukalan kuuma. "Ilmastointi reistaa" mies sepitti. Taisi johtua minusta vain, en oikein ollut yökiitäjä, enemmän sellainen party-pooper, tykkäsin enemminkin oleilla kotona kullan kainalossa. Jos sellainen ensin löytyisi. Emely oli meistä se bilehile jolla miehiä riitti.

 Jonotimme jonkun tovin sisäänpääsyä, Emely oli harmissaan kun tuttu portsari ei ollutkaan paikalla, vaan ärjy mies. Joka oli tietenkin hänen eksänsä..

 "Juomaa kehiin!" sanoin istuttuani baarijakkaralle. Musiikki oli hyvää ja ilta nuori, yhtäkkiä tekikin mieli bailata aamuun asti.

 "Onkos neiti täysi-ikäinen?" baarimikko kysyi Emelyltä ohut virne naamallaan.

 "No tietenkin. Ja talon tujuin kiitos!" Emely kikatti. Pieneen kokoonsa nähden hänessä oli ytyä monen naisen verran. Pieniä asioita mistä olin salaa hänelle kateellinen.

Vetäistyään juoman kurkkuunsa Emely raahasi minut tanssilattialle. "Nyt bailataaaan!" hän huudahti iloisesti ja alkoi jorata. Minäkin innostuin vallan.

 Tanssittuamme villisti toista kymmentä minuuttia, kaksi tuntematonta mutta komeaa miestä tuli luoksemme. He tarjosivat meille juomat. Suostuimme tottakai, mielestäni oli imartelevaa tämä tälläinen.

Emely hörppäsi juomaansa ensin. Minulla on paha taipumus jäädä tuijottelemaan toisia tekemisissään. En voionut olla huomaamatta miestä, joka antoi Emelylle juoman. Hän virnisti jotenkin... salaperäisen ilkeästi.

Vatsassa muljahti ilkeästi, ja suuta kuivasi. Rohkea rokan syö ja pohjanmaan kautta! Kulautin juomani kokonaan kerralla. Ja kaikki on pimeää sen jälkeen...

__________________________________________________


Silminnäkijähavainto illalta 2.6.2012 noin kello 3:26, Jhonny Jones:

"Lähdin baarista valomerkin jälkeen, Emelyn, Chantellen ja kahden muun miehen kanssa. Kysyin Emelyltä pääsisikö hän kotiin omin avuin vai menisikö taksilla. Hän halusi kävellä kotiin. En pitänyt sitä hyvänä ideana mutta annoin hänen mennä. Toinen tuntemattomista miehistä seurasi Emelyä ja halusi kävellä hänen kanssaan saman matkaa kotiin itsekin. Emely suostui siihen"

"Ulkona oli jo pimeää ja Chantelle vaappui taksiin toisen miehen kanssa. Päätin mennä samalla taksilla heidän kanssaan. Taksin ikkunasta näin miehen sanovan Emelylle jotakin. Hän juoksi pois, ja mies lähti hänen peräänsä. Aioin jo hypätä pois taksista, kun taksissa ollut toinen mies löi minua suoraan kasvoihin, ja minulta lähti taju."