1.Stone cold

Muistellaanpa vähäsen, miten jouduin edes vankilaan. 

Oli kaunis toukokuun ilta, ja minä tein typeryyksiäni jengin kanssa. Sitten joku sai pöllyissään idean, että varastetaanpas auto, ja hieno sellainen. Pian löysimme uutuuttaan kiiltävän Ferrarin jonkun kotipihasta, ja minä sain kunnian olla tämä sankari, joka veisi tämän auton. Pääsin autoon ja sain sen käynnistymään, mutta sitten kuulimmekin poliisin tulevan. Paniikki, mitä tehdä? No lähteä tietenkin varastetulla autolla karkuun. 

* 

 Sinne se auto jäi, ojaan ruttaantuneena. Minut passitettiin sairaalan kautta vankilaan suoraan, auton omistaja oli sen verran vaikutusvaltainen ihminen. Asiaa ei auttanut se että olin aika pilvessä. Loppujenlopuksi minua nauratti koko kokemus, mutta aika tylsää on istua vankilassa.

 Istuin sängyllä mietteissäni. Oli kulunut pian kaksi vuotta, ja pääsisin kotiin viikon kuluttua. Olin hämmentynyt,  mutta onnellinen. Arki ei enää olisi sama, ja jengikin on muutenkin ottanut hatkat. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt muuttua. Aikuinen ihminen, käyttäytyy kuin pahainen teini! Olin päättänyt muuttua itseni ja vanhempieni takia. Ja erään toisen.. 

Hän oli vartijamme Jensen. Komea kuin mikä, ihannemies. Hän tuli aina aamuisin päästämään meidät ulos selleistämme, ja olin aina jännittynyt tai muuten vain hermostunut. Olin ollut häneen ihastunut melkein koko tuomioni ajan. Tänäänkin hän tuli tavalliseen tapaansa hymyillen päästämään meidät ulos. 

"Huomenta vain sinullekkin, Lea" hän sanoi lempeästi.

 "Huoment" vastasin välinpitämättömällä äänellä. Oikeasti minun olisi tehnyt mieli hypätä hänen kaulaansa kiljuen kuinka hyvä huomen tämäkin oli, koska olin toivottoma ihastunut.

*

 Pienenä harrastin voimistelua, mutta lopetin sen erään tapaturman jälkeen teini-ikäisenä. Olin herättänyt vanhan harrastukseni henkiin vankilan pihassa. Koska siellä tuppasi olla aina vähän tylsempää... En ollutkaan pitkään aikaan koetellut rajojani taipumisessa, mutta kohta kahden vuoden harjoittelu on tuottanut tulosta taas.

Mutta aina jouduin lopettamaan, kun selliosastoni röyhkeimmät rikolliset päättivät tulla ulos. Yleensä 'juttelemaan' kanssani, tai muuten vain häiriköimään äänekkäällä räkätyksellään ja kiroilullaan.

 Porukkaa 'johti' Roxie, jolla oli jokin vihanhallintaongelma. Harva se päivä sain kuulla jotakin röyhkeää, pahimmillaan saatoin saada selkääni vain siksi koska olin olemassa. Se oli aika masentavaa...

"Sä et sitten voi pysyä poissa mun silmistä?!" Roxie rääkäisi ja tarttui hiuksiini. Yritin pyristellä vastaan, mutta se tietäisi vain lisää hiustuppoja Roxien sotasaaliiksi. Lopulta potkaisin häntä polveen, ja kädet irtosivat hiuksistani. 

Mietin myös tuota jengiä, miksi muut vain katsovat ilmeettöminä meidän nahisteluamme? Eivät yllytä, eivät tee mitään. Varmaan haluavat pelastaa omat nahkansa... 

 Päästyäni Roxien otteesta, juoksin takaisin sisään. Omassa sellissä olisi turvallisinta olla ja purkaa tunteitaan. 

 Harmikseni törmäsin Jenseniin. En olisi halunnut kenenkään näkevän minua. "Mitä ihmettä sinulle on käynyt?" Jensen ihmetteli ja katsoi kasvojani. Tunnustelin niitä käsilläni, ja tunsinkin kipeän haavan Roxien kynsistä ohimossani. "Ei mitään..." sanoin ja olin jo menossa, mutta Jensen vaati saada korjata ruhjeeni. 

*

 Käytyämme sairastuvalla laittamassa haavani kuntoon, Jensen saattoi minut vielä selliini. "Onko kaikki nyt hyvin?" hän kysyi. Nyökkäsin. Olisi paremmin jos saisin antautua syliisi..

 "No hyvä, olen tuolla jos.... jotakin." hän sanoi ja mietti hetken. Sitten hän lähti hämmentyneen oloisena takaisin työpisteelleen. 

 "Se tykkää sust ihan selvästi" sanoi Ruby viereisestä sellistä. "Senhän näkee, mut ei se vaan oo sallittua" hän jatkoi.

 "Äsh, ole hiljaa" ähkäisin, mutta halusin tietää oliko Ruby oikeassa. Jensen oli houkutteleva mies ja minä vain ruhjuinen vanki.

 "Olkaa nyt hiljaa siellä, ja kyl se on ihan selvää!" huudahti Heather selliosaston toisesta päästä. Heather oli osaston kiltein ihminen, joutunut vankilaan ilmeisimmin väärinkäsityksen takia. 

"Valot sammuu! Hyvää yötä neidit" Jensen huudahti vielä ovelta, ja pimeys laskeutui.

___________________________

eka osa! tää oli kyl vaikee kirjottaa, kun tapahtumatkin on niin rajoitettuja... ja lyhyt tästäkin tulee!
mut sorry, vähä huono tuli..

mut kuis tykkäsitte?