1: Welcome to the Circus

Arvoisa lukijakunta, I give to you: Operation Underwood!
___________________________________________


"Ei ikinä tiedä mitä eteen tulee, sehän on itsestäänselvää. Kunhan pidetään maltti ja ei seota" -Annabel

Katselin uutta asuntoani mietiskellen. Oliko tuo sohva nyt hyvä tuossa..? Pitäisikö matto suoristaa ja ei kai televisio nyt tippuisi seinältä? Olin aikaisemmin asunut Appaloosa Plainsissa, mutta pienenä. Muutimme perheeni kanssa viereiseen kaupunkiin vanhempien työn perässä. Halusin palata takaisin. Muistella tätä pientä maalaiskylää, jonka pelloilla ja nurmilla me pikkutyttöinä kirmailimme pikkusiskoni Alin kanssa.

Kävin työpaikkahaastattelussakin viikko sitten, eräässä kukkakaupassa nimeltä Underwood's Daisy. Olin tutustunut paikan omistajaan Orioleen jo nuorena, mutta emme olleet mitään parhaita ystäviä. Itseasiassa melkein vihamiehiä. Mutta olimme jo unohtaneet toisemme aikojen saatossa. 

Katsahdin kelloa. Se ei ollut vielä neljä, jolloin minun täytyisi mennä tutustumaan uuteen työpaikkaani, kukkakauppaanpa tietenkin.

 Päätin lähteä tutustumaan kaupunkiin uudelleen. Muistin harvakseltaan satunnaisia teitä keskustasta, sillä ne eivät olleet järin muuttuneet. Päätin suunnistaa kirjastoon, tarvitsin lisätietoa, ja halusin tavata uusia ihmisiä. 

Kirjasto ei ollut kovin erilainen, kalusteet oli vaihdettu ja pinnat uusittu. Mahtava rakennus se oli yhä.

 Istahdin tuolille katsomaan elämän menoa. Pari lasta vanhempineen kipitti kirjojen kanssa lainaustiskille ja siitä ulos. Hiljaista, kuten kirjastoissa yleensä. Huomasin vieressäni seisovan miehen, joka tuntui kiinnostavalta. Halusin mennä juttelemaan, mutten kehdannut. Kokosin rohkeuttani ja selailin kirjoja hyllyiltä. Pian mies tuli viereeni samalle hyllylle ja päätin ottaa härkää sarvista.

 "Öh tuota, hei. Olen Zara, muutin juuri takaisin tähän kylään ja olen jo unohtanut suurinpiirtein kaiken täältä.." lopetin hiljaa ja purin huultani. Idiootti, ei koko elämänkertaa tutustuessa kerrota! manasin päässäni. Mies vain virnisti minulle ja esitteli itsensä Zackiksi. Hän kertoi minulle vähän kaikesta mitä kylässä tapahtui, juhannusjuhlista ja muista tapahtumista. Lopulta hyvästelin Zackin ja annoin hänen mennä menojaan. Tiesin vähän kaikkea oleellista jo.

 Kello lähestyi neljää, joten hyppäsin taksiin kohti kukkakauppaa. Tapaaminen jännitti minua, sillä tämä oli ensimmäinen varsinainen työpaikka minulle. Olin tehnyt tähän mennessä vain kesätöitä entisen kaupunkini alaisuudessa.

 Puoti ei ollut järin kaukana keskustasta, muttei ihan sen sydämessäkään. Ovella oli kyltti joka kieli kaupan nimen ja tarjoukset, kahviakin sai kaupanpäällisiksi. 

 "Hei! Olen Oriole, kukas sinä olet?" kuului yhtäkkinen iloinen huudahdus takaani. Käännyin ympäri ja tartuin Oriolen käteen. "Olen Zara, kävin täällä työpaikkahaastattelussa viikko sitten" sanoin ja hymyilin pontevasti. Hyvä ensivaikutelma täytyy olla. "No sepäs sattui, Annabel ei ole vielä palannut tauoltaan ja hoidan koko putiikkia yksinäni täällä.." Oriole jupisi ja naurahti lopuksi : "No, mennäänpäs sisälle niin pääset hommiin!"

 Kauppa oli hyvin sievä ja järjestelmällinen, tai no miten sen nyt ottaa. Kukkakaupan tunnelmaa ei puuttunut, kasvit ja kukat tursuilivat joka nurkasta odottaen ostajaansa. Oriole näytti miten kassakonetta käytetään ja mitä täytyy tehdä milloinkin. Opin perusteet nopeasti. Tapasin Annabelinkin joka osoittautui kapinalliseksi luonteeksi. Hyvää seuraa hän kuitenkin oli.

Puoli vuotta myöhemmin:

 Seisoin tiskillä hieman tylsistyneenä. Kauppa kävi, muttei niin tiuhaan että se pitäisi minua jatkuvasti työn touhussa. Asiakkaat jotka tutkivat kukkia ja muita puskia olivat ainoat mielenkiintoiset asiat täällä. Kukat oli kasteltu jo toistamiseen ja pensaat pöyhitty ja pöly pyyhitty tiskiltä. "Miksei täällä ole radiota?" ihmettelin ääneen. 

 "Vaihdetaan, saat mennä tauolle, mä meen tatteilemaan tiskille" Annabel sanoi ja huokasi. Tylsä päivä.

 "Ajattelin tänä iltana kyllä hemmotella itseäni oikein olan takaa! Joku saisi hieroa jalkojani, ne ovat niin kipeät" hihkaisin ja heiluttelin jalkaani. "Hyvä idea, mutta et varmaan ehdi. Meidän pitää mennä tapaamaan pomoa toimistolle" Annabel katkaisi suunnitteluni kuin palan narua. "Mitä? Äh, olisit aikaisemmin sanonut!" tuhahdin

 "No, ehkä sitten huomenna, mutta pistetään kauppa kiinni niin päästään kotiinkin joskus" sanoin ja menin laittamaan etuoven lukkoon. Taukohuoneen ovi kävi ja ajattelin Annabelin menneen kahvia keittämään. Mutta kun käännyin, huomasin sen olevan Oriole.

 "Noniin tytöt, seuratkaas minua. Meillä on tärkeää tekemistä. Ja Zara, tästä ei hiiskuta kenellekään" Oriole sanoi painottaen erityisesti viimeistä sanaa. Kylmät väreet kulkivat selkäni poikki kuin pelokkaat hiiret.

__________________________________________
Osa 1 on vihdoin valmis! Ajattelinkin et tämä ei tuu valmistumaan ennen kuin lähden Ranskaan, mutta se valmistuikin koska leikkasin puolet :D siirrän ne toiseen osaan... Meikäläisellä on simssin kanssa vähän ropleemaa, muistia ei ole tarpeeksi pelin pyörittämiseen.. Että kovin tuoretta kuvamateriaalia ei tule vielä hetkeen, ja ensi viikolla en siis ole kotona edes.
 Mielipidettä? Risua, ruusua ja koiranruokaa, mitävain vastaanotetaan! Kunhan siinä on järkeä.
Ja tuli lyhyt osa, tiedän. Siksikin koska tämä on tälläinen minitarina ;)