2: Dark side

täällä taas osan kaksi kanssa!
___________________________________________

Ulkona oli pimeää. Olimme menneet ulos takaovesta salamyhkäisesti. Annabel oli hyssytellyt ja käskenyt pysymään perässään. Helppo homma, en halunnutkaan ajatella eksymistä.
Seurasin Oriolea ja Annabelia jonkun tovin ja ihmettelin kuinka kauas menimme.. Metsässä tai sen reunalla olimme, puita ja pensaita alkoi rönsyillä joka suunnasta.

Pian saavuimme suht vanhan ja ränsistyneen rakennuksen luokse. Jäin ihmettelemään paikkaa muiden mennessä sisään. Tuuli suhisi puskissa ja minulla oli sellaienen olo, että jokin katselisi. Käännyin jo valmiina lähtemään pois, mutta ovi aukesi.

Sieltä astui ulos tumma mies aurinkolaseissa, mylhään illalla.. "Menepäs sisään siitä, pomo ei tykkää odotella mattimyöhäisiä" mies sanoi vakavasti. Vilunväristyksien saattelemana hiivin sisään hämyiseen huoneeseen joka oli paneloitu kirsikan värisellä puulla. Seinillä roikkui tauluja, hyvää taidetta kenties.

"Kestipä sulla. Eksyitkö sä johonkin vai mitä?" Annabel lausahti kärkkäästi sohvalta. Kommentin olisi pitänyt hermostuttaa tai suututtaa minut mutta en aikonut hermoilla enempää. "Joo eksyin vähän, mutta löysin perille"

"SISÄÄN" kuului Oriolen huudahdus oven takaa. Annabel nousi ja meni edeltä huoneeseen.

"Äsh miksi tämä nyt näin.. Hmh pitää tehdä paremmin...." Oriole mutisi tietokoneensa ääressä. Hän huomasi meidät ja nosti päätään. "Joo, kuten saatatte huomata, ei ole paras kausi meillä. Tarvitaan lisää varustusta ja joukkoja" En yhtään tiennyt mistä Oriole puhui, mutta kuuntelin tarkkaavaisesti, sillä tämä vaikutti koskevan minuakin.

"No mitä meidän pitää sitten tehdä?" Annabel tuhahti. "Pitäiskö järkätä Zaralle sit koulutusta, vai?" Oriole nyökkäsi. "Juuri niin. Jos aliotettaisiin sitten esittelykierroksesta ja perehdytys ensi viikolla" Olin aivan ulalla. Avasin suuni kysyäkseni mistä oli kyse, mutta Annabel tyrkkäsi sormensa lähelle naamaani merkiksi siitä, että täytyisi pysyä hiljaa vielä hetken. "Nyt ei mene hyvin..." 

Annabel vihdoin kääntyi puoleeni ja alkoi selittää. "Kuulepas, tää ei oo mikään perus kukkakauppayritys. Meillä on tälläinen järjestö ja tuo putiikki on vain peitettä. Me hoidellaan ihmisiä pois päiviltä koska... Niin. Tyyliin palkkamurhaajalaitos tai joku semmonen. En mä osaa selittää paremmin, ei mua ole perehdytetty paremmin tähän juttuun, pelkästään työhön!" Annabel lopulta tuhahti ja mulkaisi Oriolea.

"No... En minä voi selittää paremmin. Se on tärkeä liikesalaisuus, mikä kulkee vain johtajien tiedossa" Oriole sanoi pöyristyneenä. Me surkeat alaiset kyselimme liikaa. Annabel tuhahti. Näillä kahdella taisi olla jotakin erimielisyyksiä.

Tuohduin vähän itsekin. "Siis... Kun vastaanotin harmittoman työn kukkakauppiaana, minusta tuli myös joku ihmeen salainen agentti?" Oriole nyökkäsi. Ikävä tosiasia. "Jos ensin tietäisin mitä täytyy tehdä.."

"Hyvä on, lähdetään kierrokselle"

__________________________

Kierroksen loputtua laboratorioon, olin hieman kauhistunut. Oriole selitti kaiken mitä missäkin paikassa tehtiin ja miksi. "Perhedytys osa 1 on asioiden selväksi tekeminen" hän sanoi.

"Lakkaa jaarittelemasta! Jos päästäisiin kotiinkin joskus tänään vielä, ja kello on rutkasti yli puolenyön " Oriole tuhahti ja nyökkäsi "Okei, saatte lähteä" Ja silloin minä singahdin hänen edestään kohti ovea, pois. 

Olin suoraan sanottuna järkyttynyt. Ulko-ovesta syöksyessäni kuulin Annabelin äänen mutten erottanut mitä hän huusi. En voinut lopettaa juoksemista, vaikka kylkeeni pistikin. Juoksin koko matkan kotiin asti. Olin tuntevinani jonkun katsovan yhä menoani, ja kiristin tahtiani.

Kotiin päästyäni lysähdin istumaan sohvannurkkaan. Mietin siinä asioita jonkun tovin. Mikä tämä järjestö oli ja miksi minut oli sotkettu mukaan?  Jossain vaiheessa alkoi väsyttää todella paljon, ja päätin siirtyä sänkyyni nukkumaan. Puhalsin kynttilät ja hiiivn pälyillen ympärilleni. Hitsit, unohdin ostaa verhot..

Nukahdin nopeasti, mutta näin aivan ihmeellisiä unia. Unessa olin palkkamurhaaja, ja jouduin tappamaan viattomia lapsia ja vanhuksia Oriolen ja Annabelin nauraessa ilkeästi vieressä. Lopulta he osoittivat otsaani aseella. 

Hätkähdin hereille, kun liipaisinta oli painettu. Se oli onneksi unta, mutten voinut olla varma, että oliko se jokin enneuni vai mikä. Selvä painajainen ainakin.

Lähdin normaalisti töihin, mutta huomasin kulkevanikin hämärästi muistamaani tietä kohti... toimistoa.

Menin sisään ja suoraan Oriolen toimistoon. "Mitä sinä täällä teet, eikö sinun täytyisi olla kaupan puolella?" hän sanoi nostamatta katsettaan tietokoneesta. Mutisin jotakin joon tapaista ja suljin oven. Tunsin itseni tyhmäksi. 

Päiväni kului katsellen ihmisiä kasvien kimpussa. "Ruukkukasvit keskellä ja takaoikealla" sanoin miehelle joka tutkiskeli salamyhkäisesti huonekasveja. "Ööö, ah kiitos" mies sanoi hämmentyneenä mutta virnistäen lopuksi. Hölmöjä asiakkaita vaan piisasi.

Pian puhelimeni soi. Se oli tuntematon numero, mutta vastasin silti, sillä viimeinenkin asiakas oli lähtenyt.

"Haloo..?" vastasin. Toisesta päästä ei kuulunut mitään muuta kuin jonkinlaista rapinaa ja hengitystä. "Pilapuheluja...." tuhahdin

"Kuuleppas nyt, minulla ei ole aikaa tälläisiin pilapuheluihin joten turha soitella ilman oikeata asiaa! Hyvästi" karjahdin ja suljin puhelimeni. Hermot olivat olleet tiukalla viime aikoina, joten tuokaan ei ollut varsinainen ihme.

"Mitä sä täällä raivoot, sen kuulee ihan taukohuoneeseen asti" Annabel sanoi ivallisena. "Joku nulikka soitti taas sellaisen tyhmän pilapuhelun josta ei kuulunut kuin hengitys ja rapina"
****
Mutta Zara ei tiennytkään kuka oikeasti soitti. Zaran hermostuminen saattoi pelastaa heidän nahkansa, taas hetkeksi aikaa.

___________________________________________
Taas vähän löysä osa, mutta kun ei vain ole päässyt pelaamaan tuolla tallennuksella viittä minuuttia kauempaa. Sori, takkuaa taas inspis ja pelikin. Myöhemmin aion saada laadukkaampaa materiaalia kirjoituksineen seuraavaan osaan.